perjantaina, heinäkuuta 02, 2004

Spammi kiertää maapalloa

Jos olet joskus lähettänyt jonkin saamasi sähköpostiviestin eteenpäin useammalle kuin yhdelle ihmiselle, olet todennäköisesti levittänyt spammia eli roskapostia.

"Spammaus on saman viestin liiallista toistamista julkisilla foorumeilla tai saman viestin lähettämistä suurelle määrälle vastaanottajia, jotka eivät ole sitä erikseen pyytäneet. Se sekä ärsyttää lukijoita tavattomasti, että tuhlaa verkon resursseja. Spammaus voi jopa olla peruste Internet-yhteyden sulkemiseen."
– Tehokas tiedottaminen internetissä, Lars Wirzenius



Useimmat meistä ovat joskus saaneet sähköpostiinsa lievästi ärsyttävän, velvollisuudelta kuulostaneen pyynnön pelastaa joku, osallistua nimilistaan, boikotoida jotakin tai muuta sellaista, mikä yleensä edellyttää sitä, että lähetät kyseisen sähköpostin eteenpäin, mahdollisesti nimelläsi varustettuna. Joissakin tapauksissa tietyn määrän nimiä keräännyttyä lista pitää lähettää jonnekin. Kaikissa tapauksissa kehotetaan toimimaan ”heti” tai ”5 minuutin kuluessa”, jotta viestin saajalle ei jää aikaa harkita tai tarkistaa väitteiden todenperäisyyttä. Niille, jotka toimivat pyydetysti, luvataan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, kun taas niille, jotka eivät vaivaudu, manataan onnettomuutta, työpaikan menetystä ja kuolemaa. ”Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” ja ”karman laki” on pelin henki.

Luopukaamme hyvällä omallatunnolla näistä velvollisuuksista. Ne ovat huijauksia.

Mitkään suuryritykset, viralliset tahot tai hyväntekeväisyys- yms. järjestöt eivät koskaan käytä tavallisen sähköpostin edelleenlähetystä tiedottamiseen, uusien tuotteiden promootioon, hyväntekeväisyyteen, anomuksiin tai mihinkään muihin vastaaviin toimintoihin. Eivät koskaan.

Tällaisten huijausten tarkoituksena on ainoastaan tukkia ihmisten sähköposteja, vitsailla jonkun (yleensä jutun uskoneiden) kustannuksella, aiheuttaa kiusaa, kerätä ihmisten meiliosoitteita, tehdä vahinkoa virallisille nettisivustoille ja inhottavimmissa tapauksissa lähettää eteenpäin viruksia.

Tässä esimerkkejä muutamista yleisimmistä sumutuksista:


PELASTA SAIRAS LAPSI

Sähköpostin seuranta -uskoon perustuva huijaus, joka manipuloi vetoamalla sosiaaliseen omatuntoon ja kollektiiviseen syyllisyydentuntoon.

Alkuperäinen ”lapsi” oli nimeltään joko ”Jessica Mydek” tai ”Tamara Martin”. Kirje väittää, että jokaisesta edelleenlähetetystä kopiosta Amerikan syöpäsäätiö lahjoittaa 3-6 centtiä syöpätutkimukseen tai lapsen taudin hoitoon. Tarina on kiertänyt internetiä eri versioina, korostettuna mitä oudoimmilla taudinkuvilla, nimeten eri hyväntekeväisyysjärjestöjä, eri-ikäisiä (olemattomia) lapsia ja nuoria, eri summilla jne. Perustarina pysyy samana, korostettuna toisinaan aneluilla, toisinaan uhkauksilla pahasta karmasta.

Tarinalla on kuitenkin heikkoja kohtia, jotka paljastavat sen todellisen luonteen. Esimerkiksi sähköpostin seurantajärjestelmä, joka muka seuraa kuinka monille ihmisille sähköposti on lähetetty: sellaista ei ole olemassakaan. Yksittäisen sähköpostin jäljitys lähettäjältä toiselle ei ole nykytekniikalla mahdollista.

Monet eri sähköpostihuijaukset käyttävät tätä väitettyä ”seurantajärjestelmää” vakuutena uskottavuudesta, sillä siitä on ollut niin paljon puhetta, että ihmiset jo puolittain uskovat sellaisen olevan todella olemassa. Lisäksi ihmiset, jotka eivät muutenkaan tiedä tarkalleen, miten sähköposti toimii, kokevat helpoksi uskoa mitä uskomattomimpia väitteitä.

Amerikan syöpäsäätiö on juuri se järjestö, joka tekee syöpätutkimusta, ts. ei olisi paljonkaan järkeä lahjoittaa itselleen omia rahojaan.

Joissakin Suomea kiertävissä kirjeissä mainitaan Mannerheimin Lastensuojeluliitto ketjukirjeen alkup. "lähettäjänä". Tällä ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa. Lisätietoa: Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Jessica Mydekillä on ollut 6 kk elinaikaa jo tammikuusta 1997. Itse nimi, ”Jessica Mydek” on muuten rivo (engl.) sanaleikki – tämä varmasti huvittaa huijauksen kirjoittajaa eniten. Nimi ”Tamara Martin” viittaa oletettavasti sanoihin tomorrow morning. Myöhemmissä versioissa lähettäjänä on esiintynyt myös suorasukainen ”Greg Harduk”, joka rakastaa kaikkia lähettäjiä.

Jotkin versiot pyytävät lähettämään kopioita tai nimilistoja myös ”seurantaosoitteeseen”, mikä onkin tehokas keino saada paljon sähköpostiosoitteita myyntiin tai muihin epämääräisiin tarkoituksiin, kuten virus- ja roskapostin lähetykseen.

Jos viestissä alleviivataan väitettä ”Hei, tämä ei ole ketjukirje!” ja kuitenkin pyydetään lähettämään se eteenpäin mahdollisimman monelle ihmiselle – täytyykö sanoa erikseen? Se on ketjukirje.


JOTAKIN ILMAISEKSI

Bill Gates/Nokia/Nike/Disney/Gap/British Airways/tms. palkitsee tämän kiertokirjeen edelleenlähettäjät kaikenlaisella mukavalla käteisestä lenkkareihin ja ilmaisiin lentomatkoihin. Viimeksi kuulin saavani Tanskan Carlsbergiltä ilmaisen korin kaljaa –tarjous kaikille Pohjoismaille? Syynä esitetään yleensä ”seurantajärjestelmän” testausta, firman tunnetuksi tekemistä yms. epämääräistä. Ilmainen lounas on tässä pääajatus.

Kirjeen teho perustuu jälleen myyttiseen jäljitysohjelmaan, joka seuraa edelleenlähetettyä viestiä. Ohjelmaan, jota siis nykytekniikan keinoin ei ole olemassa. Ruotsinkielinen versio Carlsberg-huijauksesta pyytää lähettelemään osoitteet Michael Slottelle - jos siellä todella on tämän niminen kaveri töissä, en voi kuin pahoitella. Suomen käännöksessä ilmoittelu on unohdettu - ilmeisesti Carlsbergin markkinointiosaston arvauskykyyn luotetaan Suomessa.

Suurin osa näistä huijauksista ei myöskään ilmoita, miten tarkalleen ottaen palkinnot toimitetaan, kenelle ja millä keinoin. Ehkä ne lähetetään sähköpostitse?


SAAT VIDEOPÄTKÄN RUUDULLESI

”Jos lähetät tämän viestin niin-ja-niin monelle ihmiselle, tietyn ajan kuluttua saat ruudullesi hauskan videon. En tiedä miten se toimii, mutta SE TOIMII! Se on hauska, hienoin juttu jonka olen koskaan nähnyt!”

Jos tuntematon lähettäjä olisi jo nähnyt jutun, hänen ei kai enää tarvitsisi lähettää viestiä eteenpäin, vai mitä?

Minäkään en tiedä miten se toimii, sillä se ei toimi. Tällaistakaan tekniikkaa ei ole olemassa. Jekku tässä on se, että höynäytettävä ei huomaa mitään, ennen kuin on jo spammannut sillä kaikkia ystäviään.


TULE APUUN, ANJA

Bonsai kittens -nettisivulla kerrotaan, kuinka ihmiset voivat muokata pieniä suloisia kissanpentuja hirvittävillä myrkyillä ja kaameilla menetelmillä pullon muotoisiksi koriste-esineiksi, joka on muka suurta muotia jossakin, kuten New Yorkissa. Jopa lapsiperheiden kerrotaan harrastavan tätä hirviömäistä huvia.

Sivustoa vastustavan kiertokirjeen 500 allekirjoitetun nimen lista tulee lähettää salaperäiseen yksityiseen sähköpostiosoitteeseen – eivätkä kenelläkään soi hälytyskellot päässä?

Kiertokirjeessä esitetty nettisivu on todellisuudessa satiirinen vitsi, jonka menetelmät ovat käytännössä ei vain laittomia, vaan myös mahdottomia. Kriittinen tarkastelija voi myös ihmetellä sitä, että yhdenkään ns. ”valmiin tuotteen” kuvaa ei nettisivuilta löydy, vaikka sitä kehutaan mitä hienoimmaksi koriste-esineeksi. Kuvissa olevia kissoja ei ole todellisuudessa rääkätty tai käsitelty, minkä huomaa tarkasteltaessa niitä harvoja kuvia, joissa on todella kissa tai sen pää suuressa pullossa tms. lasiastiassa.

Kissoilla, etenkin pennuilla on luonnostaan voimakas uteliaisuus, joka saa ne yrittämään tunkeutua kaikenlaisiin koloihin; hellan taakse, käsilaukkuun, pieneen paperipussiin tai muuhun paikkaan, joka vaikuttaa miellyttävästi haasteelta tai hyvältä piilolta. Nettisivun tekijällä on varmasti ollut hauskaa kuvatessaan tällaista tilannetta - hän on saattanut jopa tuupata kissan pulloon hetkeksi - mutta kuten kuvasta näkyy, kissojen raajat ja muut ruumiinosat ovat aivan normaalisti muodostuneita, eikä kissoista lähde minkäänlaisia johtoja tai putkia, kuten ”menetelmässä” kuvataan.

Olkaa huoleti: kissat elävät todennäköisesti aivan normaalia kissanelämää hiekkalaatikkoineen ja Kitekat -ruokineen, vaikka niiden omistajilla saattaakin ajoittain olla hieman omituinen huumorintaju.


ELÄMÄNOHJEET Á LA ”DALAI LAMA”

Plussana Dalai Lama lupaa, että jos spammaat tällä kaikkia kavereitasi, elämäsi paranee huomattavasti – karman laki, nääs. Onni riippuu tarkemmin spammin määrästä: jos lähetät kirjeen yli 15 ihmiselle, saat kaiken, mistä olet koskaan unelmoinut. (Minä olen aina halunnut osata lentää – enkä nyt tarkoita, että lentokoneella. Pitäisikö lähettää varmuuden vuoksi kolmellekymmenelle?)

Dalai Lamalla ei todellisuudessa ole mitään tekemistä kyseisten ohjeiden kanssa, vaikka ne olisivatkin ihan käyttökelpoisia. Juttu on lyhennelty versio aiemmasta ”Nepalilaisesta Tantratoteemi” -ketjukirjeestä, joka on suurin piirtein yhtä nepalilainen kuin minä. Tämä oletettavasti ikivanhoja viisauksia sisältävä nepalilainen elämänohjekokoelma kehottaa mm. soittamaan äidille ja katsomaan vähemmän televisiota.

Kaikki molempien ketjukirjeiden ohjeet perustuvat Jackson Brownin ja H. Jackson Brown Juniorin kirjaan ”Life’s Little Instruction Book”, joiden tekijänoikeuksia juttujen levittäminen rikkoo.


VÄÄRÄT VAROITUKSET

Mm. Budweiser Frogs -virusvaroitus on kiertänyt jo vuodesta 1999. Sellaista virusta ei ole olemassakaan.

Vaikka jotkut virusvaroitukset kertovat todellisista viruksista, kannattaa myös varoa näitä vitsijuttuja. Jos liitteenä on esim. ohjelma, joka väitetysti poistaa jonkin viruksen, joka koneessasi saattaa olla, on syytä deletoida viesti välittömästi – suuri osa näistä viruksista leviää juuri näiden muka-korjausliitteiden välityksellä. Toisin sanoen, et vain yritä korjata ongelmaa jota ei ole olemassakaan, vaan näin tehdessäsi asennat itse kyseisen ongelman koneellesi.

Kaikki virusvaroitukset kannattaa tarkistaa itse, ennen kuin lähettää niitä eteenpäin. Missään nimessä ei kannata poistaa mitään tiedostoja koneelta tällaisen kiertokirjeen kehotuksesta – kyseessä saattaa esim. olla käyttöjärjestelmälle elintärkeä osa, jonka poistaminen kaataa koko koneesi järjestelmän.


JOKU VARASTAA SALASANASI

- ”Jos Pikaviestisi vilkkuu, joku yrittää parhaillaan varastaa salasanasi.”

Muka-virallisen tahon vahvistama väite, toiminnosta joka on todellisuudessa täysin normaali eikä liity mitenkään hakkerointiin tai salasanasi turvallisuuteen.


OSOITTEESI SULJETAAN, JOLLET TODISTA OLEVASI AKTIIVINEN

”Jollet lähetä tätä viestiä niin-ja-niin monelle ihmiselle, Hotmail sulkee sähköpostisi käyttämättömänä” ja samansisältöiset huijaukset mm. Yahoosta.

Useimmat ilmaiset sähköpostitoimittajat asettavat aikarajan, jonka sisällä on kirjauduttava sähköpostiin, jotta se pysyisi aktiivisena. Sähköpostien edelleenlähetystä ei voida käyttää tähän tarkoitukseen eikä siinä olisi mitään järkeäkään.

Jotkut versiot on suunniteltu graafisesti ”aidon” näköisiksi Hotmail-logoa myöten, mutta kannattaa pitää mielessä, että myös huijarit voivat tehdä viestejä samalla tekniikalla kuin viralliset tahot. Myös logojen ja muiden kuvien kopioiminen netistä on äärimmäisen helppoa.


NO, MITÄ TÄSSÄ NYT PITÄISI TEHDÄ?

Eipä paljon mitään. Poista epäilyttävät viestit, vaikka ne tulisivat tutulta. Älä lähetä mitään kenellekään tarkistamatta faktoja, vaikka kirjeessä kehotettaisiin toimimaan välittömästi ”tai muuten”. Ole mieluummin laiska kuin höynäytetty – älä tee mitään jollei huvita.

Jos haluat osallistua, mene kirjeessä mainitun järjestön tai -yhtiön virallisille sivuille ja etsi tietoa kyseisestä viestistä. Useimmilla sivuilla varoitetaan jo etusivulla juuri näistä ketjukirjeistä. Jos et löydä tietoa, lähetä sähköpostia virallisen sivun palautteeseen ja kerro viestistä. He varmasti kertovat, pitävätkö väitteet paikkansa.

Jos haluat lähettää jotakin eteenpäin, poista viestistä kaikkien muiden ihmisten sähköpostiosoitteet, jotta ne eivät kulkeutuisi epämääräisiin tarkoituksiin. Et varmaankaan haluaisi löytää esim. omaa sähköpostiosoitettasi joltakin hämärältä pornosivulta? Näinkin on sattunut joillekin pahaa-aavistamattomille ”hyväntekeväisyys” - nimikeräykseen osallistuneille.

Älä usko mitään, mitä olet saanut tietää sähköpostitse edelleenlähetettynä. Et voi tietää kuka kiertokirjeen on alun perin kirjoittanut ja miksi. Minäkin voisin sanoa, että vastausosoitteeni on bill.gates@microsoft.com ja hihitellä ajatellessani, kuinka Bill saa taas tonneittain kyselyitä olemattomista lahjoista. Tai sitten voin sanoa, että nokianpaajohtaja@as.if.com on oikeasti minun, Nokian pääjohtajan osoite, jonne kannattaa lähettää luottokortin numero ja varmennustunnus, niin lähetän teille 100 € suoraan tilille. Todella uskottavaa? Kuitenkin moni on näin heppoisin perustein luovuttanut luottotietonsa viralliselta kuulostavaan osoitteeseen tai oikealta näyttävälle nettisivulle.

Sähköpostien edelleenlähetykseen kuten muuhunkin nettitoimintaan pätee vanha hyvä neuvo: Jos epäilet, älä.



Lähteet:
Snopes.com
Hoaxbusters
Scamwatch
Mikrobitti
Bonsai Kitten
Tehokas tiedottaminen internetissä -Lars Wirzenius
+Oma henkilökohtainen sähköpostini.

Romantiikan toivottomuudesta

Ystäväni kirjoitti minulle joskus järkyttyneensä siitä, kuinka itsekkäitä nykyajan rakkaustarinat ovat. Romantiikkakin (kirjallisuudessa ym. taiteessa) tuntuu nykyään olevan synkkyydessään ja kyynisyydessään kovin toivotonta. Vannoutuneena romantikkona lähetin hänelle tällaisen puolustuspuheenvuoron:

Rinnastaisin tuon tunteesi itsekkyydestä nykyajan ihmisten vieraantumiseen toisistaan ja samalla vilpittömästä romantiikasta, sekä kyynisyyden lisääntymiseen kirjallisuudessa ja muussa taiteessa. Sitä ei kuitenkaan kannata yleistää koskemaan yleisesti ihmiselämää, vaikka individualismi nyky-yhteiskunnassa alkaakin saada yhä enemmän alaa. Syytä kannattaakin ehkä etsiä ”taiteesta” ja siitä, mitä se nykyään tuntuu merkitsevän eri piireissä.

Juttuhan on niin, että onnellisuudesta ei voi kirjoittaa kovin mielenkiintoisesti (ellei ole todella hyvä kirjoittaja ja vannoutunut onnellisen kirjallisuuden kannattaja), ellei onnea silloin tällöin väkisin katkaista jollakin tragedialla – josta tulee usein teoksen huippukohta. Kyseessä on siis kirjoittajien tarve pyrkiä ennen kaikkea taiteelliseen vaikutelmaan ja ns. vakavasti otettavaan kirjallisuuteen, vaikka sitten toisinaan vähällä elämänkokemuksella. Kirjoittamiseenhan on myös kasvettava, sitä osaa opista ei voi mitenkään saada koulusta.

Siksipä joudumme niin usein lukemaan elämän murheellisemmasta puolesta (rankasti kärjistettynäkin) nuorilta kirjoittajilta, jotka usein kamppailevat parhaillaan omien elämänmyrskyjensä ja ihmissuhteiden kipeiden muutosten kourissa, ja osin kirjoittamalla käsittelevät heräämistään siihen, että maailmassa on niin paljon tuskaa, jolta vanhemmat ovat heitä aiemmin suojelleet. Tietenkin myös aikuiset kirjoittavat siitä tuskasta, mitä ovat ympärillään nähneet – niinhän minäkin olen monesti tehnyt – ja pyrkivät vakavastiotettavuuteen ja herättämään ihmiset tuntemaan myötätuntoa tai ymmärtämään ihmisten vaikuttimia.

Tiedämmehän kaikki, että kriitikoiden (eikä pahempaa kriitikkoa ole kuin toinen kirjoittaja) mielestä romanttinen ja höpsö ja toiveikas kirjoittelu on ”imelää” ja ”kliseistä” ja ”naistenlehtikamaa” ja ”herttasarjaa”, ja sitä pilkataan joissakin kirjallisuuspiireissä, aivan niin kuin elokuvapiireissä ja musiikkipiireissäkin – vaikka romantiikka on yhä edelleen yksi suosituimpia aiheita populaaritaiteessa. Ihmiset kaipaavat sitä. He enemmän kuin puolittain uskovat siihen. Ihmiskunnan säilyminen luultavasti perustuu siihen.

Mutta he eivät kehtaa myöntää sitä julkisesti. Se on imagokysymys.

Klassikkokirjailijat ovat aina olleet suuria myötäeläjiä, ja osasyy heidän nousuunsa historian lehdille on juuri se, että he ovat tuoneet toivoa ja uskoa ihmisille, jotka ovat kamppailleet keskellä vaikeita aikoja – sotaa, sairauksia, köyhyyttä, vallankumouksia, tai vaikkapa yhteiskuntamurrosta maatalousyhteiskunnasta tekniikan aikakauteen. Kaikkina suurien yhteiskunnallisten muutosten aikoina ovat sekä yhteiskuntakriittinen että yltiöisänmaallinen ja romanttinen kirjallisuus olleet huipussaan, koska edellinen on sysinyt muutosta eteenpäin ja jälkimmäiset tuoneet turvallisuudentunnetta ja uskoa tulevaisuuteen.

Mutta nykyään? Yhteiskunta rullaa suhteellisen tasaista vauhtia eteenpäin omalla painollaan, ja ihminen on yksin kaiken byrokraattisen ja käsittämättömän rutiinin keskellä. Hän ei enää voi nousta barrikadeille kivääri kädessä ja huutaa ”Vapaus!” – hölmöähän se olisi. Olemme vapaita. Ei ole suuria traagisia kärsimyksiä, on vain arjen ja yksityisen ihmisen masentavia tarinoita.

Yhteiskuntamurroskin tarkoittaa enää jonottamista kansanäänestykseen EU:n rahaliitosta, ei sotaa valtaapitäviä diktatuureja vastaan. Tragediat ovat kutistuneet kansojen kohtaloista yksityisten ihmisten epäonnistumisiin rakkaus- tai työelämässä. Tätä taustaa vasten ihmiset yrittävät repiä jostakin niitä Suuria Tarinoita, jotakin mikä herättäisi lukijoissa tyrmistystä tai suuria tunnekuohuja, ja kuitenkin rakkaustarinoille julkisuudessa vain nauretaan.

Kirjallisuudessa, niin kuin elämässäkin, täytyy olla vertailukohteita: toivo ja toivottomuus, alistuminen ja taistelu, rakkaus ja viha, lämpö ja välinpitämättömyys. Toista ei voi nähdä ilman toista. Esikuvani Minna Canth potki yhteiskuntaa tasa-arvoa kohti kirjoittamalla inhorealistisia tarinoita naisten ja huono-osaisten onnettomasta elämästä. Hän teki suuren palveluksen Suomen naisille, tuomalla julki kaiken ”epäreiluuden”. Hänhän oli kirjailijanuransa lisäksi myös kauppias, seitsemän lapsen yksinhuoltajaäiti ja leski, ensimmäinen suomen kielellä kirjoittanut itsenäinen lehtinainen ja suuri yhteiskunnallinen vaikuttaja – eli muutenkin oikein hyvä esimerkki naisille silloisessa Suomessa.

Tosielämässä jokainen on enemmän tai vähemmän romantikko – silittelemme toistemme päätä ja kävelemme käsi kädessä, menemme naimisiin ja perustamme perheitä, elämme eteenpäin uskoen rakkauteen ja toivoon ja siihen, että meissä kaikissa on hyvää. Me emme vain yleensä kirjoita siitä, koska pelkäämme, että meille nauretaan, tai tokaistaan: ”Ihan kiva, mutta...”.

Höpsö ihastuminen arjen keskellä ei näet ole taiteellista eikä radikaalia. Ja monelle kunnianhimoiselle kirjoittajalle sellainen arkisuus ja tavallisuus tekstissä on kauhistus. Siksipä kirjoitamme toivottomia juttuja, joiden toivomme herättävän helsinkiläisen taidekriitikon huomion ”ajankohtaisuudellaan” ja ”rajulla kantaaottavuudellaan” tai jollakin muulla sellaisella, mikä näyttäisi hyvältä Hesarin kulttuuriliitteessä.

Mutta totuus? Olipa kyseessä hupsu romantikko tai sarkastinen kyynikko – niin kuin The Blues Brothers laulaa: ”Everybody – needs somebody – to love!”

Jokainen tarvitsee jonkun, jota rakastaa.