keskiviikkona, huhtikuuta 20, 2005

Hyvinvointivaltion huonovointiset lapset

Suomen Akatemian rahoittama tutkimus Eriarvoinen lapsuus: vertaileva tutkimus pohjoismaissa puhuu karua kieltään: suomalaiset lapset eivät voi hyvin, vaikka pärjäävätkin kansainvälisissä Pisa-vertailuissa. Tutkija Atte Oksanen kertoo Turun Sanomissa, että lasten ongelmiksi ovat muodostuneet masennus, huono itsetunto, aggressiivisuus ja kykenemättömyys sen hillintään, ja niin, mikäs muu kuin etäiset suhteet vanhempiin ja muihin vastuullisiin aikuisiin.

Rakkaus ja läheisyys ovat tunnetusti parhaita keinoja varmistaa lasten hyvinvointi ja terve kasvu tasapainoiseen aikuisuuteen, mutta vanhemmat ovat nykyään niin kiireisiä työelämän ja sosiaalisten vaatimusten kiristyvissä paineissa, että pakollisia kuvioita lukuun ottamatta monessa perheessä keskustelu lasten kanssa jää pinnalliselle tasolle. Sellaiset keskustelut kuin ”Oletko jo tehnyt läksyt?” ja ”Isäsi vie sinut harkkoihin huomenna, ole valmis ajoissa” eivät kerro vanhemmille mitään siitä, millaista lapsen oma yksityinen elämä mahtaa nykyään olla.

Yllätyksenä monelle vanhemmalle saattaa tulla, että lapsella todella on oma yksityinen elämänsä. Lapsikin viettää aikansa vuorovaikutuksessa ympäristöönsä, samaan ympäristöön missä aikuiset elävät: oman luokan ja koulun, kaveripiirin lisäksi lapsen maailmassa on vihamielisiä tuttavia ja kaikenlaisia aikuisia, myös tuntemattomia – vaikuttamaan, käännyttämään, loukkaamaan tai hyväksikäyttämään pyrkiviä ihmisiä. Mukana vaikuttamassa ovat mainostajat, media sekä muu yhteiskunta. Koko lapsuus kun ei kulu läksyjä tehdessä ja pihakeinussa istuessa, eivätkä kaikki lapsen tuntemat tai tapaamat ihmiset ole mukavia – vaikka kysyttäessä ”Mites päivä meni?” lapsi vastaakin automaattisesti ”Ihan hyvin”.

Pirjo Honkasalon palkittu dokumentti Melancholian 3 huonetta kertoo lasten karuista ja surullisista kohtaloista Venäjällä, Tshetsheniassa ja Ingusiassa, mutta kyllä meilläkin osataan. Eriarvoinen lapsuus -tutkimus kertoo, että suomalaislasten elämässä kiusaaminen on iso ongelma, isompi kuin useimmat aikuiset suostuvat myöntämään edes itselleen, ja aikuisten kiireillessä omissa menoissaan lapsi jää kaiken keskelle yksin. Suomalaiset 13-vuotiaat tytöt kärsivät tutkimuksessa masennusoireista eniten, ja jopa kolmannes heistä kuuluu riskiryhmään. Tyttökulttuurin yhä tiukemmat ja aikuismaisemmat ulkonäkövaatimukset, riittämättömyydestä seuraava itseinho ja koulun suorituspaineet vaativat veronsa. Samanikäisten poikien suurimpia ongelmia ovat hillitsemättömät aggressiot – ei lienekään yllättävää, että suurin osa koulukiusaajista on poikia. Väkivaltaisista pojista kasvaa väkivaltaisia miehiä, ja Suomi onkin sijoittunut korkealle kansainvälisissä miesten väkivaltaluvuissa.

Nyky-Suomessa lapset lopettavat leikkimisen varhain, ja viattomien huvien tilalle astuvat aikuisten maailman huvit: internet, mediat, raha, juominen, seksi, huumeet. Nuoret kokevat, ettei heihin luoteta eikä heistä välitetä, ja tämä tekee sääntöjen rikkomisesta yhä helpompaa. Tutkimus ei kerro, kuinka suuri osa kolmetoistavuotiaista on esimerkiksi harrastanut seksiä, mutta luulen, että totuus yllättäisi monet vanhemmat. Eivät lapset enää ole viattomia – yhteiskunta ja media on seksualisoitunut viime vuosikymmeninä rankasti, ja seksistä, sen harrastamisesta tai puutteesta on tullut yleinen puheenaihe nuorten keskuudessa – myös esiteini-ikäisten. MusicTV on nuorten kanava – oletteko viime aikoina vilkaisseet, mitä sieltä tulee? Musiikkivideoita, joissa on enemmän huippuunsa trimmattuja ja plastiikkakirurgilla paranneltuja vartaloita, paljasta pintaa ja seksuaalisesti värittyneitä kuvia kuin keskivertoaikuinen näkee koko televisionkatselupäivänään. On inhottavaa todeta kuulostavansa yksioikoiselta moralistilta, mutta olisi teeskentelyä kuvitella, että tämä ei luo lapsille ja nuorille suorituspaineita – niin ulkonäön kuin seksin harrastamisenkin suhteen. TV ei ole vastuullinen kasvattaja, eikä kasvattamista sille tulisi jättääkään.

Nykyään, hiukan niin kuin viktoriaanisella ajalla, lapsi käsitetään jälleen myyttisenä ”pienenä aikuisena” – hän ei enää saa olla leikkivä, ymmärtämätön, epäkypsä, naiivi lapsi, vaan hänen täytyy olla niin kuin vanhempiensa: kypsä ja vastuullinen, kykenevä tekemään moraalisia valintoja ja itsenäisiä päätöksiä elämänsä ja tulevaisuutensa suhteen. Yllätys yllätys: ei hän ole. Lapsesta ei voi tehdä aikuista käskemällä – vain kasvattaminen ja rakastaminen voi tehdä sen.

Suomalainen tutkimusaineisto on kerätty Tampereella keväällä 2002, kyselyyn vastanneet lapset olivat 1989-1994 syntyneitä.


LÄHTEET

Turun Sanomat, pääkirjoitus 10.4.2005
Masennusoireet ovat lisääntyneet lamavuosien ikäluokassa – Atte Oksasen aliokirjoitus: Lasten ja nuorten hyvinvointiin huomiota

Lapsuuden ja perheen tutkimuksen yksikkö PerLa

OECD Pisa
Kansainvälinen oppimistulosten arviointiohjelma

DocPoint

CinemaSF

Music Television