Suomalaiset ja sähköpostietiketti

Yhdysvalloissa CBS News uutisoi internetsivullaan vastikään kahdesta naisesta, jotka saivat potkut lähetettyään sähköpostivitsejä eteenpäin pankin työosoitteistaan. Yhtiön säännöissä henkilökohtaisten sähköpostiviestien lähettäminen oli kielletty, ja lain mukaan työnantaja saa rajoituksetta valvoa yrityksen omistamia sähköpostiosoitteita. Eivätkä he olleet ensimmäiset erotetut. Yhdysvalloissa jopa 60 % työnantajista valvoo alaistensa sähköposteja erilaisilla ohjelmilla, ja noudattavat usein tietynlaisia periaatteita niiden mukaan toimiessaan. Joskus työntekijät saavat potkut toimittuaan työaikana internetissä epäammattimaisesti tai yhtiön eettisiä periaatteita vastaan.

Lokakuussa Suomessa voimaan tuleva laki säätää mm. yksityisyyden suojasta työelämässä ja siitä, minkä periaatteiden mukaan työnantaja saa tarkkailla työntekijänsä työosoitteestaan lähettämää ja vastaanottamaa sähköpostia.

Mutta mitä sitten, kun posti on luettu, ja se sisältää materiaalia, jota työnantaja pitää eettisesti sopimattomana, ehkä jopa vastoin yhtiön luottamuksellisuuspolitiikkaa? Erotetaanko Suomessakin tulevaisuudessa vitsien lähettelijöitä?

Joissakin Suomen virastoissa liitetään jokaiseen lähtevään viestiin varoitus, jossa korostetaan, että viesti on tarkoitettu yksityiseen käyttöön lähettäjän ja vastaanottajan välillä, ja että jos viesti on kuitenkin luettavissa osoitteesta, jonne sitä ei alun perin lähetetty, asiasta pitäisi tehdä ilmoitus. Kuitenkin, olen itsekin saanut tällaisen kehotuksen sisältävän, tunnettua sähköpostihuijausta levittävän kiertokirjeen, jonka alkuperäinen lähettäjä on ollut minulle tuntematon työvoimatoimiston virkamies – työosoitteestaan.

Miten käy ammatillisen uskottavuuden, jos jonkin valtion tai kunnan virkamies lähettelee tunnettuja sähköpostihuijauksia virallisesta osoitteesta? Kuinka moni sortuu ilmiselväänkin huijaukseen, koska sitä markkinoi tai kehottaa jokin virallisesta tahosta lähetetty viesti? Suomalaiset uskovat auktoriteetteihinsa ja byrokraatteihinsa, mutta miten käy luotettavuuden, jos virallisia kanavia käytetään roskan levittämiseen?

Nytpä kysynkin: Onko ammattimaista lähettää pankista kiertokirjeitä, jotka päätyvät ties minne? Entä työministeriön ammattietiikka, salliiko se huijaukseen kehottamisen, vaikka sitten suhteellisen harmittomaankin? Mitä jos kunnan terapeutti lähettäisi sinulle ja kymmenelle muulle vitsin, jossa sattumalta vitsaillaan sellaisen ongelman kustannuksella, josta itsekin kärsit? Jos sosiaalityöntekijäsi olisi alkuperäisenä lähettäjänä saamassasi sähköpostivitsissä, jossa pilkataan köyhiä? Kaikilla ihmisillä, myös kunnan, valtion ja muiden virallisten työpaikkojen työntekijöillä on oikeus huumorintajuunsa ja inhimillisiin heikkouksiinsa – mutta miten niiden ilmaiseminen työkanavia pitkin sopii viraston tai yhtiön julkiseen profiiliin?

Toki useimmilla virastoilla on omat eettiset säädöksensä, joiden noudattamista heiltä myös odotetaan – ja jos ei varsinaisia sääntöjä olekaan, useimmilla on kuitenkin melko tervejärkinen käsitys siitä, mikä on ok ja mikä ei. Sähköpostinsa suhteen suomalaiset ovat kuitenkin nähtävästi vielä aloittelijoita: ei monellekaan tule mieleen, että kaverille lähetetty hauska juttu saattaa päätyä vaikka kuinka laajaan levitykseen. Rehellisesti: kuinka moni pyyhkii edellisten lähettäjien osoitteet ja nimet viestistä, jonka lähettää eteenpäin? Kuinka moni ajattelee, ettei sillä oikeasti ole mitään väliä, mitä juttuja ikiomasta työosoitteestaan lähettelee ja kenelle?

Kukaan ei estä hankkimasta ilmaista, henkilökohtaista sähköpostiosoitetta internetin monilta palveluntarjoajilta, ja lähettämästä vitsinsä sillä, vaikka sitten töistäkin. Silti useimmat eivät vaivaudu. Emme ole vielä huomanneet sitä, että sähköposti on yhtiön virallista postia asiakkaille siinä missä paperikirjeetkin, ja lähetettäessä kiertokirjeitä, ne eivät jää yksityisiksi viesteiksi. Kuka lähettäisi postitse eteenpäin yhtiönsä leimapaperille, oman nimensä ja virka-asemansa kera painetun kirjeen, jossa mainostetaan: ”lähetä yhdet alushousut edelliselle ja kirje eteenpäin, saat itse viidet tilalle”?