sunnuntaina, tammikuuta 02, 2005

Näin Tehtiin Itsekehu

Jokaisesta elokuvasta tehdään nykyään Näin Tehtiin –dokumentti. Näissä ”dokumenteissa” näyttelijäkaarti, ohjaaja ja tuottajat kilvan kehuvat toisiaan ja elokuvaa, ja kertovat kuinka kontroversiaalista kaikki tässä pätkässä on ollut – kaikki alkaen alkuteksteistä on täysin uudenlaista elokuvaa, joka epäilemättä jää elokuvan historiaan killumaan yhtenä sen merkkiteoksista. Jokainen elokuvan näyttelijöistä on – toisten näyttelijöiden mukaan – huippu alallaan ja ehdottomasti haastatellun idoli jo vuosien takaa. ”On suuri kunnia päästä samaan elokuvaan sen-ja-sen kanssa, olen aina ihaillut häntä niin kovasti”. Ja kaikilla oli elokuvan kuvauksissa NIIN hauskaa yhdessä, että hilpeyttä on suorastaan vaikea hillitä haastattelussa – elokuvan teko tuntui kerrassaan lomalta kaiket päivät. ”Työkaverit ovat olleet aivan ihania, uusia parhaita ystäviäni. Mainitsinko, että tämä on haastavin ja hienoin elokuva, jonka olen tehnyt koko urallani tähän mennessä?” – Vain noin kymmenen kertaa.

Ja silti… itse elokuva harvoin jättää muistiin mitään varsinaisia jälkiä. Elokuva saattaa olla ihan kiva viihdepätkä, keskinkertaisine tehosteineen ja pikkukivoine juonineen. Se saattaa jopa olla aika hyvä, sisältää muutaman uuden ajatuksen ja mukavan rentoa näyttelijäntyötä tekijöiltä, jotka jo tietävät, mitä ovat tekemässä. Toisinaan se on kuitenkin karmean huono; näyttelijäntyö suoraan pikkukaupungin kouluteatterista, juoni täydellistä Hollywood -höttöä ja erikoistehosteet näpistetty elokuvasta Plan 9 From Outer Space. Mutta sitäkään ei arvaisi Näin Tehtiin –dokumentista, jossa kökkö näyttelijäntyö kuvataan ”hillityn luontevaksi”, puhki kulunut juoni ”erityisen ihastuttavaksi ja elinvoimaiseksi” ja hilpeät erikoistehosteet ”uraauurtavan pelkistetyiksi ja tyylikkäiksi”. PR-väki ei suinkaan suotta koostu myyntialan ammattilaisista.

Olen vakuuttunut siitä, että näyttelijäntyöhönkin tulee ajan mittaan jonkinlainen rutiini. Sitä menee kuvauspaikalle, tekee hommia, syö lounaan ja heittää muutaman vitsin ja loppupäivän kuvausten jälkeen painelee kotiin puolison luo. Heittäessään takkia naulaan sitä sitten huokaisee kumppanilleen: ”Terve, kulti! Oi vitsi, et muuten ikinä arvaa mitä se juntti Harrison kettuili mulle tänään. Meinasin nakata sitä suolaliuospussilla lättyyn siitä hyvästä, mutta Spielberg sano sit, että se on viimeinen, niin en sitte viittiny aiheuttaa viivytystä. Sitä paitsi se olis varmaan vetänyt mut oikeuteen tai jotain. Mä en enää IKINÄ viitti tehä töitä sen ääliön kanssa, voi juma. Se luulee olevansa niinku isompi tähti ku mä. Niljake. – Mitä ruokaa?”

Kaikki päivät vain eivät voi olla mahtavan ihania, oli työpaikka missä tahansa. Toisinaan jokainen on töissä hieman hajamielinen, hieman poissa rytmistä, väsynyt, vihainen tai muuten kurjana. Sattuu huonoja viikkoja, mutta homman täytyy edistyä. Karavaani kulkee, elokuva valmistuu. Kaikki elokuvat eivät ole niitä koko uran parhaita. Toiset ovat takuulla jopa sellaisia, joita ei itsekään pidä oikein minään muuna kuin liukuhihnatyönä – mutta hei: kevytmajoneesia on saatava leivän päälle ja Porscheen bensaa. Kotiapulainenkaan ei viitsi tehdä töitä pelkillä fanikuvilla, you know.

Tätä ei tietenkään voi suuri tähti Näin Tehtiin –dokumentissa sanoa. Elokuvan pitää olla laadukas edes joltakin katsantokantilta. Mutta missä ovat dokumenteista sellaiset kehut, joissa sanotaan: ”Elokuva on oikein mukavaa viihdettä, jota on kiva katsella lauantai-iltana elokuvissa oman kullan kanssa”? Sillekin on tilauksensa, eikä se ole mikään pieni tilaus. Olisi kiva tietää etukäteen, mitkä elokuvat ovat juuri tätä viatonta hupia, jota on mukavaa katsella, ja jonka jälkeen voi jatkaa elämää ilman suuria filosofisia pohdintoja. Silloin voisivat joukosta löytyä herkemmin myös ne potentiaaliset helmet, joissa todella yritetään tehdä elokuvan historiaa. Olisi paljon todennäköisempää, että katsoja löytää juuri sen, mitä etsiikin.

Oikein kohdistetulla markkinoinnilla voidaan voittaa paljon. Tyytyväinen asiakas tuo aina lisää rahaa kassaan - ja kaverit mukanaan.

Ei kommentteja: